torstai 11. tammikuuta 2018

Mitä haluamme tältä vuodelta?


Haluamme tältä vuodelta iloa, onnistumisia ja kokemuksia.

Mutta miten nämä kaikki sitten oikein tapahtuu, on täysin toinen juttu. Treenit ovat olleet tähänkin asti nousujohteisia, kokoajan mennään eteenpäin. Toivottavasti jatkossakin, sillä meillä on paljon kehitettävää ja kehityttävää, yhdessä sekä erikseen. Tarkoituksena on tänä vuonna saada Goldi kisaradoille, mikä tarkoittaa paljon työtä. Niin minulle kuin valmentajallekin. Tosin valmentajan alla Goldi menee paremmin kuin mulla, mikä on täysin loogista. Haluan saada Goldin kisaradoille valmentaja alla tällä kaudella, omia kisoja Goldin kanssa ehdin miettimään myöhemminkin. Aika kuitenkin näyttää, mihin asti tällä kaudella päästään. Jos kaikki menee jatkossakin samalla tapaa nousujohteisesti, kehtaa Goldia viedä kisoihinkin. Mikäli ei, sitten mietitään asioita uudestaan.


Haluan myös, että Goldi saa mahdollisimman paljon vaihtelua arkeen. En halua, että se päivästä toiseen kiertäisi maneesissa, joten löin itselleni lukkoon yhden päivän, jolloin käyn maastossa. Tarkoitus on pitää se päivä ainakin alkuun sellaisena palauttelupäivänä, jolloin me vain kävellään ja vähän hölkätään. Selästä tai maasta, ihan kummin vain, mutta maastoon on mentävä. Ihan jo hevosenkin kannalta. Jatkossahan Goldilla on kaksi ratsutuskertaa viikossa ja yksi koulutunti. Muina päivinä ratsastan joko itse tai juoksutan, yhtenä päivänä tosiaan kävellään ja kevyesti hölkkäillään maastossa. Tämä päivä on meidän koulutunnin jälkeinen päivä. Ohjasajoa olisi myös Goldin kanssa kiva kokeilla.

Tänä vuonna on myös tarkoitus Goldin päästä hyppäämään enemmän ratsastajan kera, joten irtohypytykset jää pois. Tulee vain turhia kilometrejä. Mutta tietysti esimerkiksi puomijumppaa voi Goldille toteuttaa juoksuttaen, mikäli samalla viikolla ei olla hypätty. Kehittää hyvin koordinaatiota ja virkistää Goldin mieltä, tosin samaa asiaa ajaa metsäpoluilla rämpiminen. Joten jompaa kumpaa täytyy toteuttaa, että saa hevosesta entistä paremman. Samalla täytyy muistaa myös se palautuminen ja hevosen kehonhuolto. Jatkossa meinasin hierottaa Goldin kerran kuussa, ainakin näin alkuun. Katsotaan, tarviiko se jossain kohin enemmän vai vähemmän. Ainakaan viimeisimmällä hoitokerralla siltä ei pahoja tai massiivisia jumeja löytynyt, lähinnä vain kireyttä. Tosin itselläni on varmasti jumeja senkin edestä, pitäisi varmaan itsekin käydä hierojalla. Edes kerran elämässä.
 


Mitä muuta me sitten tänä vuonna meinataan tehdä. No, itse haluan ainakin käydä uittamassa Goldia, kokeilla WE-juttuja, käydä mätsäreissä ja tehdä sen kanssa pitkiä maastoreissuja Saada sen kanssa kaikkia uusia kokemuksia, kuten yllä kirjoitinkin. Meillä on oikeasti paljon mahdollisuuksia ja resurssit, joten kaikki on vain siitä omasta motivaatiosta (ja lompakosta..) kiinni. Haluan tarjota Goldille mahdollisimman hyvän ja terveen elämän, kuten myös itsellenikin. Joten toivottavasti tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisvuodesta! 
 
 
Postauksen kuvat © Sirkku / Ukkosen jumala

tiistai 9. tammikuuta 2018

Päivä päivältä paranee


En tiedä miten kaikki on oikein loksahtanut kohdalleen, mutta Goldi alkaa olla selkeästä päivä päivältä parempi ratsastaa. Joko mä olen päässyt siihen paremmin jyvälle tai sitten se on vain yksinkertaisesti alkanut oppia ja luottamaan. Etenkin lauantainen koulutunti "veti kaikelle pohjat", sillä ei ole koskaan ollut noin hyvä mitä silloin. Olin suorastaan yllättynyt ja puulla päähän lyöty, miten hyvä se olikaan. Se myös yritti parhaansa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Koko loppupäivän olin yhtä hymyä, kun Goldi oli niiin hyvä.

Ensimmäistä kertaa sain oikeasti säädellä ravia pelkällä istunnalla ja Goldi toimi todella upeasti. Sain todella hyvin säädeltyä ensin pienempää ja sitten isompaa askelta, ilman että ravin tahti/tempo muuttui. Joillekin nämä ovat itsestään selvyyksiä hevosten kanssa, mutta tällaisen raakileen kanssa ne ei ole itsestään selvyyksiä tai helppoja juttuja. Puhumattakaan siitä, että sain jollain tasolla säädeltyä laukkaakin toiseen suuntaan. Toinen suunta olikin vähän hankalampi, kun se on itselleni vaikeampi suunta. Itselleni vasen kierros on jotenkin todella ylivoimainen, etenkin laukassa. Ja etenkin hevosella, jolla tuntuu olevan laukassa jouset jalkojen sijaan.


Toki voi olla, että lauantainen koulutunti oli vain seurausta perjantailta. Goldi pääsi silloin hyppäämään ensimmäistä kertaa tänä vuonna, tosin tällä kertaa ratsastajan kanssa. Ratsastajana oli luonnollisesti meidän valmentaja, joka saa muutenkin hoitaa alkuun nämä hyppyhommat. Mä vain katselen ja arvon, että uskaltaisiko sitä joskus itsekin. Ehkä sitä joskus, tai sitten ei.

Goldi ei perjantaina hypellyt mitään hirveän isoa, tarkoituksena oli vain testata millainen se on hypätessä ja miten toimii. Se yksittäinen ristikko, jota ne menivät, oli korkeimillaan 80 cm ("reunoilta"). Pieni este, mutta silti Goldi kuumui. Se kuumui myös viimeksi, kun sitä irtohypytettiin. Näköjään este kuin este, niin se kuumuu. Se on melkoisen tättärää, kun näkeekin puomin/esteen. Kaikki pasmat menee sekaisin. Onneksi meidän valkku osaa käsitellä tällaisia vähän kuumempia tapauksia, eikä sillä mene pupu pöksyyn, toisin kuin omistajalla. Tosin rutiinin puute tuo varmasti oman osansa siihen, miten tättärää Goldi on.


Rutiinista tulikin mieleen, että tällä viikolla rikon vähän Goldin rutiineja, kun Goldi pääsee tänään hierottavaksi. Meille tulee sama hieroja hieromaan Goldin, joka aikoinaan hieroi myös Waltsua. Mitä sitä hyväksi todettua vaihtamaan! Siitä syystä Goldi saa oletettavasti huomenna pelkän kävelypäivän ja sitten torstaina astetta kevyemmän liikutuksen myöskin, jonka jälkeen voidaan taas palailla normaaliin arkeen. Vaikkei Waltsulta aina löytynytkään mitään maailmaa mullistavia jumeja, kehoitti hieroja silti ottamaan pari seuraavaa päivää astetta kevyemmin ja näin toimin myös Goldinkin kanssa. Tosin se tuntuu aina olevan vähän eri mieltä noista kevyemmistä päivästä, sellainen ikiliikkuja kun on.


Postauksen kuvat © Julia

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Onnellinen hevonen, onnellinen omistaja


Nyt on saatu vuosi 2017 taputeltua kasaan ja otettu avosylin vastaan vuosi 2018. Odotan innolla, mitä kaikkea uutta tämä vuosi tuo tullessaan. Yksi niistä on ainakin yhteistyökuviot Playsson.netin kanssa, joka tosin alkoi jo viime vuoden lopulla. Minua pyydettiin mukaan Playsson.netin tiimiin ja ilomielin suostuin! Tiedän, että nyt tulossa paljon kaikkea uutta. Blogikin muuttaa lähiaikoina uuteen osoitteeseen, mutta siitä lisää tuonnempana. Myös uutta ulkoasua on blogiin luvassa.

Ennen kuitenkin uutta ulkoasua ja blogin muuttoa, on hyvä vähän kerrata, että missä sitä oikein nyt taas mennään Goldin kanssa. Tänään meinasin, että Goldi on aivan varmasti jostain kipeä tms., sillä se oikeasti toimi ratsastaessa! Ihan aikuisten oikeasti, se toimi. Se kuunteli mua, se oli läsnä, se odotti. Olin ihan puulla päähän lyöty, miten se toimikin niin kivasti. Toivottavasti se olisi huomenna yhtä kiva, mitä tänään, että saataisiin se ikuistettua kameraankin. Olin yhtä hymyä, kun laskeuduin alas selästä. Teki mieli itkeä, kun Goldi oli vain niin ihana. Siirappista ja tunteellista, tiedän. Mutta koska meillä ei ole aina ollut helppoa tämän hevosen kanssa, olen iloinen pienestä. Siitä syystä, että Goldi toimi tänään todella hyvin, halusin jättää kummallekin hyvän fiiliksen ja siksi pitää ratsastuksellisen ajan normaalia lyhyempänä. Mitä sitä suotta turhaan hinkuttelemaan, kun toinen on jo valmiiksi hyvä. Kummallekin jäi selkeästi hyvä fiilis tästä, tätä lisää, kiitos!


Tosin olen muutenkin huomannut, että Goldin olemus ja käyttäytyminen on selkeästi muuttunut. Muutosta alkoi tapahtua heti, kun muutimme nykyiselle tallille. Siitä on tullut erilainen. Rauhallisempi ja rennompi. Se ei enää ole levoton karsinassa, jonka vuoksi sen voi huoletta varustaa karsinassa. Se ei pyöri muutenkaan pyöri karsinassa ollessaan, eikä se ole stressaantunut. Se myös seisoo paikoillaan, kun noustaan selkään. Se on selkeästi enemmän isomman, kuin pienen tallin hevonen. Sitä ei haittaa, vaikka se olisikin joinain päivinä vain aamupäivän ulkona, se ottaa karsinassa rennosti ja syö heiniään. Kaikki on kellon tarkasti säädeltyä, mikä voi myös omalta osaltaan vähentää Goldin stressiä. Jotenkin tuosta hevosesta vain näkee, että sen on paljon parempi olla tuolla.

Postauksen kuvat © Sirkku / Ukkosen jumala